Arandan seurantamatka: Itämeren happitaso tavanomainen, mutta ravinnetilanne heikentynyt

Tiedote 18.2.2022 klo 10.01
© Kuva: Harri Kankaanpää

Merentutkimusalus Aranda on palannut vuosittaiselta talviseurantamatkaltaan. Matkalla tutkittiin Suomen merialueiden tämänhetkistä fysikaalista ja kemiallista tilaa sekä haitallisten aineiden pitoisuuksia. Matkalla havaittiin, että fosforipitoisuudet Suomen merialueilla ovat nousseet.

Happitilanne oli joulu-tammikuussa hyvä Saaristomerellä ja Selkämerellä, mutta Itämeren pääaltaan pohjoisosan ja läntisen Suomenlahden syväveden happiongelmat jatkuvat. Kaikkien Suomen merialueiden fosforipitoisuudet olivat korkeita. Havaitut pitoisuudet olivat Perämerellä mittaushistorian korkeimpia ja Selkämerelläkin poikkeuksellisen korkeita. Myös Suomenlahdella pitoisuudet olivat korkeita ja paikoin lähellä ajankohdan ennätyksiä.

Suomenlahden happitilanne on tavanomaisen huono ja fosforipitoisuudet ovat edelleen korkeita

Suomenlahdella pohjan läheisessä vedessä oli vähemmän happea kuin vuosi sitten. Suomenlahden läntisellä merialueella pohjan lähellä vesi on edelleen hapetonta ja paikoittain siellä esiintyy myrkyllistä rikkivetyä. Suomenlahden pintavedessä on vuodenaikaan nähden paljon fosforia.

Vaikuttaa siltä, että keskisen Suomenlahden fosfaattipitoisuus on siirtynyt pysyvästi ylemmälle tasolle noin vuodesta 2005 alkaen. Pohjanläheisessä vedessä oli enemmän fosfaattia kuin vuosi sitten. Varsinkin läntisellä Suomenlahdella pohjanläheisestä vedestä mitatut fosfaattipitoisuudet olivat korkeita. ”Suomenlahden ravinnetilanteeseen vaikuttaa todennäköisesti enemmän Itämeren pääaltaalta tuleva veden vaihto kuin maalta tulevan fosfaattikuormituksen muutokset. Lisäksi matalalla Suomenlahdella ravinteikas pohjanläheinen vesi pääsee usein sekoittumaan ylempien vesikerrosten kanssa, mikä tuo ravinteet kesäisten sinilevien käyttöön”, kertoo matkanjohtaja Harri Kankaanpää Suomen ympäristökeskuksesta.

Happitilanne oli hyvä, mutta siellä havaitut fosforipitoisuudet olivat edellisten talvien pitoisuuksia selvästi korkeampia. Kaikkein korkeimmat fosforipitoisuudet havaittiin Saaristomeren eteläosassa, sillä sinne virtaa Itämeren pääaltaalta ravinteikkaampaa vettä.

Selkämerellä ja erityisesti sen luoteisosassa happitilanne on selvästi parempi kuin viime vuonna. Veden fosforipitoisuus oli kuitenkin entisestään kohonnut.

Perämerenhappitilanne on säilynyt hyvänä. Liukoisten ravinteiden määrät ovat nousseet Perämerellä viime vuosina. Vaikka typpi- ja fosforipitoisuudet Perämerellä ovat muihin merialueisiin verrattuna alhaisia, tänä talvena siellä havaittiin paikoin mittaushistorian korkeimpia liukoisen typen ja fosforin pitoisuuksia.

Itämeren öljypitoisuudet vähentyneet viime vuosikymmeninä

Itämeren pintaveden öljypitoisuudet olivat alhaisia ja talvikaudelle tyypillisellä tasolla. Itämeren öljypitoisuudet ovat vähentyneet viime vuosikymmenien aikana. Syynä on mitä ilmeisimmin tiukentunut lainsäädäntö, kansainväliset sopimukset, Suomen tehokas merialueiden ilmavalvonta ja yleinen asennemuutos. Itämeren öljypitoisuuksien seuranta on osa Suomen merenhoidon seurantaohjelmaa.

SYKE ja Ilmatieteen laitos seuraavat yhdessä avomeren tilaa

Merentutkimusalus Arandan seurantamatkalla 17.–29.1.2022 otettiin vesi- ja pohjasedimenttinäytteitä lämpötilan, suolaisuuden, hapen, ravinteiden sekä haitallisten aineiden, kuten lääkeaineiden, seurantaa varten. Tutkitut merialueet olivat Suomenlahti, Saaristomeri, Itämeren pääaltaan pohjoisosa, Selkämeri ja Perämeri. Perämerellä kartoitettiin myös jääpeitteen kattavuutta ja ominaisuuksia.

Matkalla ankkuroitiin Suomenlahden itäosaan lähelle merenpohjaa näytteenotin, joka kerää vesipatsaan läpi vajoavaa ainesta ja mikromuovia vuoden ajan. Tulosten perusteella saadaan tietoa vajoavan ja merenpohjalle päätyvän mikromuovin määrästä ja laadusta sekä vajoavan aineksen sisältämistä haitallisista aineista.

SYKE ja Ilmatieteen laitos (IL) seuraavat avomeren tilaa yhteistyössä. Seuranta on osa Itämeren suojelukomission (HELCOM) ja Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaa. SYKE vastaa kemiallis-biologisesta seurannasta sekä vedenalaisen melun seurannasta ja IL fysikaalisesta seurannasta. Tämän Itämeren seurantamatkan tulosten arvioinnissa on käytetty myös Ruotsin hydrologian ja meteorologian tutkimuslaitoksen (SMHI) tammikuussa tekemän seurantamatkan mittaustuloksia Itämeren keski- ja eteläosista.

Lisätietoja

  • Suomenlahden tila, haitalliset kemikaalit, vedenalainen melu: Johtava tutkija, matkanjohtaja Harri Kankaanpää, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 258, etunimi.sukunimi@syke.fi
  • Pohjanlahden, Saaristomeren ja Itämeren pääaltaan tila: Vanhempi tutkija, matkanjohtaja Pekka Kotilainen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 317, etunimi.sukunimi@syke.fi
  • Itämeren sisäiset ravinnevirrat: Erikoistutkija Jouni Lehtoranta, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 363, etunimi.sukunimi@syke.fi
  • Mikromuovien sedimentaatio: tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 356, etunimi.sukunimi@syke.fi
  • Itämeren fysikaaliset olosuhteet, ilmastonmuutos: yksikön päällikkö Laura Tuomi, Ilmatieteen laitos, p. 029 539 6404, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Kuvat: