Tällä hetkellä länsimainen elämäntapa ja talous perustuvat tuhlailevaan luonnonvarojen käyttöön, joka vaarantaa ihmis- ja eläinkunnan hyvinvoinnin mm. ilmastonmuutoksen ja luontoympäristön köyhtymisen kautta. Useilla tahoilla tähän on kiinnitetty huomiota ja EU:n piirissäkin on noussut huoli luonnonvarojen rajallisuudesta ja niiden maailmanlaajuisesta kilpailusta, erityisesti koskien kriittisiä luonnonvaroja. Tämä on eräs niistä syistä, joka on johtanut siihen, että resurssitehokkuus on noussut keskeiseksi strategiseksi teemaksi pyrittäessä kohti kestävää kehitystä.
Resurssitehokkuus: yksi keino siirtymisessä vihreään talouteen
Resurssitehokkuuden lähtökohtana on käyttää maapallon resursseja kestävällä tavalla ja vähentää niiden ympäristövaikutuksia. Se on myös yksi tärkeimmistä keinoista tavoitteessa siirtyä vähähiiliseen ja niukkaresurssiseen talouteen eli vihreään talouteen. Vihreässä taloudessa ympäristö-, talous- ja sosiaalipolitiikat ja innovaatiot mahdollistavat luonnonvaroja tehokkaan käytön yhteiskunnassa. Resurssitehokkuus kattaa mm. materiaalien ja energian käytön tehostamisen, tuotteiden tai jätteiden kierrätyksen ja uudelleen käytön. Resurssitehokkuus laajassa merkityksessään sisältää materiaalin ja energian käytön lisäksi ilman, veden, maan ja maaperän käytön.
Resurssitehokkuuden vaikutukset talouteen
Resurssitehokkuuden avulla talous pystyy luomaan enemmän vähemmällä, ts. tuottamaan enemmän lisäarvoa vähemmillä panoksilla. Kun tuotannossa vähennetään resurssien käyttöä, saadaan kustannussäästöjä, parannetaan kilpailukykyä ja vähennetään haitallisia ympäristövaikutuksia.
Resurssitehokkuutta parantavia toimia ovat esimerkiksi
-
Elinkaaristen ympäristövaikutusten arviointi ja ekotuotesuunnittelu.
-
Kierrätystä ja uudelleenkäyttöä tehostavien toimenpiteiden käyttöönotto.
-
Biotalouden ja uusiutuvien energiamuotojen edistäminen.
-
Innovaatiokumppanuuksien kehittäminen.
Resurssitehokkuuden arviointi ja indikaattorit
Tällä hetkellä ei ole kansainvälistä yhteisymmärrystä siitä, miten resurssitehokkuutta tulisi mitata tai arvioida, mutta indikaattoreiden kehitystyö käy vilkkaana. Tehtävä on osoittautunut erittäin haasteelliseksi resurssien moninaisuudesta johtuen. Tällä hetkellä kansallisen tason resurssitehokkuus lasketaan resurssien käytön ja taloudellisen hyödyn (BKT) suhteena.