VELMU on monivuotinen hanke, jossa on kerätty havaintoja jo yli 160000 pisteeltä vuodesta 2004 lähtien. Tämän ansiosta lajien ja elinympäristöjen esiintymisestä merialueellamme on saatu yleiskuva. Velmujen kesää värittää edelleen pitkälti merellä tehtävä kartoitustyö, jossa hyödynnetään monipuolisesti erilaisia menetelmiä. Näihin voit tutustua alla.
Geologiset menetelmät
Pohjan muotoja ja pohjan laatua voidaan tutkia erilaisilla kaikuluotainmenetelmillä, nykyisin erityisesti monikeilakaiulla. Tarkkaa tietoa pohjan muodosta ja pohjasedimentin laadusta tarvitaan geologisten muodostumien ja luontotyyppien tunnistamisen lisäksi mallinnettaessa eliölajien esiintymistä.
VELMUn geologiset tutkimusmenetelmät.
Kuva: H. Kutvonen GTK
Sukeltaminen ja pohjanäytteenotto
Laji- ja elinympäristötietoa kerätään mm. sukeltamalla. Tärkeä menetelmä on ns. levälinjasukellus, jossa kohtisuoraan rantaa vastaan vedettyä narua pitkin sukeltamalla tunnistetaan pohjaan kiinnittyneitä levälajeja. Samalla voidaan ottaa levien joukossa piilottelevia eläimiä haavipussiin, ja tunnistaa niitä myöhemmin laboratoriossa. Pehmeiden pohjien eliöstöstä kerätään näytteitä erilaisilla pohjanoutimilla. Näytteet seulotaan laivalla ja analysoidaan laboratoriossa.
Pohjaeläinnäytteenottoa tutkimusalus Muikulla kesällä 2009.
Kuva: SYKE
Videomenetelmät
Koska pohjaeläinnäytteiden otto ja analysointi sekä sukellukset ovat aikaa vieviä, laji- ja elinympäristötietoa kerätään myös videoimalla. Videointeja tehdään ns. drop video –menetelmällä ja kauko-ohjattavilla videoroboteilla (ROV).
Drop-videointia Merenkurkun Rönnskäretillä syksyllä 2012.
Kuva: Tiina Asp Metsähallitus 2012
Tutkija ohjaa vedenalaista robottikameraa tutkimusalus Muikulla kesällä 2008.
Kuva: SYKE
ROV-kuvaa itäisen Suomenlahden pohjalta. Kuvassa kilkki (Saduria entomon), yleinen pohjaäyriäinen, jonka peräpiikin jälkiä koko sedimentin pehmeä pinta on täynnä.
Kuva: Anna Downie SYKE.
Kalatutkimukset
VELMUssa kerätään tietoa myös kalojen lisääntymisalueista. Näytteitä kerätään mm. kaislikkorannoilta kahlaamalla ja kalanpoikasia tietyn mittaisella rantakaistaleella pyydystämällä (Kuva). Kartoitustiedot yhdistetään ympäristötietoihin (esim. veden lämpötila, suolaisuus ja sameus sekä ruovikkojen esiintyminen) ja tietojen pohjalta laaditaan lisääntymisalueiden todennäköistä sijoittumista kuvaavia karttoja.
Kalanpoikasten pyydystämistä valkolevyn avulla.
Kuva: Meri Kallasvuo LUKE 2010
Mallinnus
Koska kaikkia merialueita ei ole mahdollista inventoida, laaditaan lajihavaintojen ja ympäristömuuttujatiedon perusteella lajien ja yhteisöjen esiintymistä kuvaavia malleja. Mallit voidaan visualisoida kartalle, jolloin niitä voidaan käyttää esimerkiksi verrattaessa tärkeiden lajien ja ihmistoimintojen sijoittumista merialueella. Malleja tehdään vesikasveille, makroleville, pohjaeläimille ja kaloille.
Ahvenvidan (Potamogeton perfoliatus) esiintymisen todennäköisyyttä kuvaava alustava malli Hankoniemen alueelle (2011).
Kuva: Minna Ronkainen SYKE